Matkalla kohti omaa vuorta on hyvä pitää mielessä tavoitteellisuus, positiivinen ajattelu, realismi ja järjenkäyttö. On arvioitava oma – niin henkinen kuin fyysinenkin suorituskyky – opeteltava, harjoiteltava ja sitouduttava asiaan. Vaikka olet mielestäsi erinomainen tavoittelemassasi asiassa, aina ei kuitenkaan kannata yrittää yksin.
Secretarius-lehdessä 1/2000 oli Jaostojen kuulumisissa juttu Jyväskylän jaoston tapahtumassa vierailleen vuorikiipeilijä Veikka Gustafssonin mieleenpainuvasta luennosta paikalla olleen jäsenen kirjoittamana. Aikaa luennosta on kulunut jo yli kaksikymmentä vuotta, mutta Veikan antamat neuvot oman vuoren tavoittelemiseen eivät ole vanhentuneet.
Tavoitteeseen pääseminen edellyttää useimmiten kovaa työtä, seikkailumieltä, itsenä voittamista ja vaikeuksiakin, mutta onnistumisen jälkeen mieleen jäävät positiiviset asiat. Uusi asia pelottaa ja ihmismieli vielä monistaa nuo pelot. Sekin pelottaa, että pelko näkyy – mutta onko se niin paha. Itsensä pitää pistää kokonaan peliin ja muistaa, että aina, kun yrittää kaikkensa, myös oppii jotain. Aina ei tarvitse onnistua kerralla. Rimaa voi kohottaa vähitellen ja asettaa itselleen välitavoitteita. Tavoitteesta toiseen päästessä motivaatio paranee, eivätkä tavoitteet tekemällä lopu!
Seikkailu alkaa korvien välistä
Sinulla on haave, jonka päätät toteuttaa. Tavoitteiden asettaminen on helppoa, mutta niissä pitäytyminen on paljon vaikeampaa. Tämänhetkinen työ on tärkeintä. Eteneminen loppuu, jos ryhdyt nojaamaan entisiin ansioihisi. Huipulla ei ole mitään, vaan matka on tärkein – näkeminen, kokeminen ja sosiaalinen kanssakäyminen. Käytännön asiat, kuten budjetti, aikataulu, riskien kartoitus sekä valmiit toiminta- ja ratkaisumallit kannattaa miettiä huolella toimien aina päämäärän ja tilanteen vaatimalla tavalla. Muista itsekuri.
Suurten tavoitteiden saavuttaminen on riippuvaista myös toisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä – ei pelkästään itsestä. Hyvässä tiimissä jokaisella on jokin erityisosaaminen, kaikilla voimakas tahto ja sama päämäärä. Tiimin jäsenet ovat toinen toistensa tukena. He myös kantavat vastuuta toisistaan, luottavat toisiinsa ja kunnioittavat toistensa arvoja. Jäsenet motivoivat toisiaan kiittämällä, kehumalla ja tekemällä toiselle, mitä toivoisivat itselleen tehtävän. Porukka, joka huomioi toisensa, menee mille vuorelle tahansa. Pitää osata myöntää, että kaikki tekevät myös virheitä ja muistaa saavutetun kunnian jakaminen tiimin kaikkien jäsenten kesken.
Tavoitteeseen päästessäsi, ole tarkkana. Viimeiset metrit ovat tärkeimmät. Juhlahetki on valittava oikein. Huipulla ei vietetä shampanjajuhlia. Mitä enemmän matkalla on ollut vaikeuksia, sitä mahtavammalle tavoitteeseen pääsy tuntuu. Jokainen meistä voi saada paljon aikaan – jos sen eteen on myös valmis tekemään töitä.
Jokaisella on vuorensa -luennossa Veikka sai paikalla olleet jäsenet ymmärtämään, että meillä on jokaisella omat vuoremme, omat tavoitteemme ja haaveemme, joita kannattaa ja pitää tavoitella.
Kuvat: Pixabay
Tämä juttu ei ole vanhentunut lainkaan, sillä ihminen on aika lailla sama ja erehtyväinen. Hyvä muistutus ryhmätyön tärkeydestä, uskaltamisesta uuteen ja tuntemattomaan. Harvoin on mikään maailmaa mullistava keksintö syntynyt hetkessä ja yhden ihmisen aikaansaannoksesta. Tänäänkin muistan tämän, kun tallustan lähityöpäiväksi konttorille ja tapaan kollegani. Yhdessä selviämme yhteisillä ja omanlaisilla vahvuuksillamme.
Kiitos, Sari, tärkeiden asioiden esille tuomisesta varsinkin näin joulun edellä, kun lähdemme helposti mukaan kaikenlaiseen hälinään ja joululahjahaalintaan.
Yhdessäolon ja hyvän mielen joulua kaikille sihteeriyhdistysläisille!
Loistava löytö juttuarkistoista! Edellinen kommentoija vei sanat suustani. Samat teemat toistuvat ja ovat tärkeitä vuodesta toiseen, koska ihmisyys pysyy samana. Kiitos Sari!