Kun toimistotyöläinen rakentaa pihavajan, luvassa on melkoinen opintomatka. Odotettavissa on vaikutuksia sekä kehoon että mieleen.

Eikö joku muu voisi?

Oman osaamisalueen ulkopuolella tulee vierailtua melko harvoin. Ihminen on mukavuudenhaluinen, ja helpolla pääseminen on sisäänrakennettu tavoite. Toisaalta, niin on uuden oppimisen ja itsensä haastamisen halukin. Se tosin saattaa vaatia vähän herättelyä.

Koulussa ei teknisen työn käsitöitä ollut tarjolla. Askartelupuolellakin olen aina kuulunut heihin, jotka ihailevat toisten upeita töitä, mutta tietävät, että omilla taidoilla ei pääse lähellekään moisia suorituksia.

Tuli tietenkin mieleen, että ”joku muu” varmasti tekisi tämänkin paremmin. Mutta toisaalta, jos en koskaan tee mitään uutta, niin miten muka oppisin mitään. Lupasin itselleni, että koska kyseessä on pihavaja, ei haittaa, jos ihan kaikki ei ole ihan täydellistä. Riittävän hyvä on se mihin pyrin, ja se riittää. Ja sitten vain tekemään!

Kolotukset helpottavat – tai vaihtuvat uusiin

Enhän nytkään tehnyt vajaa yksin. Pihavajakin tarvitsee perustukset, eikä taidoillani sellaisia olisi tehty. Mutta soran lapioiminen, kärrääminen ja levitys kyllä sujuivat, ja se loputon lautojen kantaminen työmaan viereen. Ja yllättäen istumatyöläisen kroppa kiitti. Jumissa olleet niskat pehmenivät ja veri alkoi kiertää. Toki tilalle tulivat väsyneet lihakset, mutta mikäpä sen mukavampaa, kun väsymys on tervettä. Työtä piti tietysti tehdä rauhalliseen tahtiin ja oma kunto muistaen, mutta tämähän ei ollutkaan kiireinen urakka.

Ajatukset rauhoittuivat

Kun päivän tavoite on maalata ikkunan pielet tai kasata seinät hirsisalvoksien vaatimassa järjestyksessä, ajatuksille on selkeä tehtävä. Ei kymmentä asiaa yhtä aikaa, vain yksi hoidettava asia. Ja mikä parasta, varsin pian näkee työnsä tuloksen. Siinä vasta palkitseva tunne! Puusta rakentaminen on kokonaisvaltainen elämys:  uusi puu tuoksuu hyvälle ja tuntuu pehmeälle. Välillä oli ihan pakko lepuutta selkää ja jäädä vain nauttimaan puhtaasta puusta.

Uudet lempityökalut houkuttelevat suunnittelemaan lisää projekteja

Uutta osaamista

Parasta (vajan valmistumisen tarjoaman lisätilan lisäksi) on se, että nyt tiedän osaavani sahata, naulata ja ruuvata. Saan ylpeillä tekemisilläni (ainakin mielessäni), kun ihailen omin käsin maalattua seinää ja paikalleen naputeltua kattohuopaa. Ääneen saan kehua rakennusseuraani, joka totta puhuen kuitenkin vastasi siitä, että vaja nyt on valmis.

Huomaan, että alan jo suunnitella oman osaamiseni mittaluokkaan sopivia rakennuskohteita. Pari uutta linnunpönttöä olisi tarpeen. Ja yksinkertainen työtaso vajan seinustalle. Ja entäs se kesäkeittiö… no nyt mielikuvitus jo liioittelee.

Ihailen ja kadehdin edelleen kaikkia käsistään käteviä, jotka loihtivat vaikkapa mistä tahansa pois heitetystä uusia aarteita. Mutta opin myös olemaan iloinen omasta tekemisestäni, ja nyt tiedän miten voin hyödyntää sitä jatkossakin.

Kuvat: Marja Konsti

#minunsihteeriyhdistys #ilotoimiayhdessä #sihteeriyhdistys