Ihmisten erilaisuus on elämän suola, ehtymätön kaivo ja ikuinen tutkimusmatka itseen ja muihin. Syy ihmisten erilaisuuteen tulee perimästä, temperamentista, kasvatuksesta, kulttuurista, tavoista, ympäristöstä, olosuhteista – vain joitakin mainitakseni. Vahvimmin erilaisuus on läsnä perheessä ja työyhteisössä, mutta erilaisuuteen toki törmää kaikenlaisissa tilanteissa. Se, miten erilaisuuden tunnistaa ja miten siihen suhtautuu, on ratkaisevaa.

Perhe on pahin – vai onko?

Perheessä erilaisuus hersyttää huumorinystyröitä, mutta aiheuttaa myös usein nirskuvaa hampaiden kiristystä. Uskoisin, että tämä tilanne nousee toiseen potenssiin, kun on kyse uusioperheestä. Puoliso ja lapset ovat elämän tärkeimmät ihmiset ja se tekee erilaisuuden sietämisestä välttämätöntä. Perheessä ymmärrystä on löydettävä ja ratkaisuja keksittävä, jotta yhteiselo sujuu soljuvissa vesissä. Tunteita saa näyttää ja huutaakin saa, mutta anteeksi pitää pyytää ja anteeksi antaa. Olen itse kokenut, että perheessä erilaisuus tarkoittaa paljon kompromisseja ja toisten laittamista omien tarpeiden edelle. Jotta sopu ja mukava yhteiselo säilyy, on joustettava. Kokemusta vaihtelevalla menestyksellä on nyt lähes 20 vuotta.

Hyödyt irti työyhteisössä

Työyhteisössä erilaisuus on mielestäni monimutkaisempaa. Tuomme itsemme töihin omalla persoonallamme ja omista lähtökohdistamme. Usein on myös niin, että emme ole itse valinneet työkavereitamme, vaan työkaverit ovat toisten valitsemia ja ne tulevat annettuina. Tämä ei tietenkään ole huono asia, mutta perheeseen verrattuna tilanne on erilainen. Aika hassuakin on, että näistä moninaisista ihmisaineksista pitäisi nivoutua yhteen luja verkosto, joka katsoo samaan suuntaan, mutta on silti riittävän huokoisa.

Ryhmä samanlaisia ihmisiä ei tuota niin hyvää lopputulosta kuin ryhmä erilaisia.

Jotta verkosto toimii parhaalla mahdollisella tavalla, erilaisuuden läsnäolo on hyvä tunnistaa. Kuten usein kliseisestikin sanotaan, erilaisuus on työyhteisön rikkaus, josta tulisi ottaa kaikki hyöty irti. Sanotaan myös, että ryhmä samanlaisia ihmisiä ei tuota niin hyvää lopputulosta kuin ryhmä erilaisia. Ennen kaikkea johtamisessa tiimin jäsenten erilaisuus kannattaa huomioida, sillä käytännössä jokaista tulee johtaa henkilön persoonasta käsin ja siten eri tavoin.

Testit kertovat

Voimme tarkastella erilaisuuttamme monin tavoin, kuten introvertti-ekstrovertti -persoonallisuustesteillä, Belbinin tiimirooli-analyysillä, Peili-analyysillä ja Luontaiset taipumukset -menetelmällä, enneagrammilla ja monella monella muulla. Kun työkavereiden erilaisuus tunnistetaan ja hyväksytään, erilaisuudesta keskustellaan, tunteiden näyttäminen sallitaan, vahvuudet löydetään, yhteisistä pelisäännöistä sovitaan ja omaa työpäivää ja toimintaa säännöllisesti reflektoidaan, työpäivät ovat kaikille mukavampia ja tehokkaampiakin.

Edistyneissä organisaatioissa erilaisuuden merkitys jo tunnistetaan. Onneksi olen itsekin saanut osallistua erilaisiin testeihin ja arviointilanteisiin. Vaikka testit eivät kerro koko totuutta ja ovat omalla tavallaan mustavalkoisia, kyllä niissä perääkin on. Olen pitänyt erityisesti Peili-analyysista, jossa arvio käyttäytymisestä tehdään itse ja työkaverin toimesta ja sen jälkeen katsotaan, kuinka ne kohtaavat. Myös Belbinin tiimiroolit ja testitulosten vertailu tiimin kesken ovat olleet hedelmällisiä ja hauskojakin. Yksi ulottuvuus aiheeseen on myös perustarpeiden tarkastelu. Siinä voi käyttää apuna 16 perustarpeen kartoitusta ja Steven Reissin motivaatioteoriaa ja -profiilia. Tällä hetkellä itseäni kiinnostaa Luontaiset taipumukset -analyysimenetelmä, jolla pyritään tunnistamaan persoonaamme liittyviä taipumuksia. Uteliaisuus on loputon.

Onneksi tietoa erilaisista menetelmistä löytyy verkosta ja kirjoista erittäin paljon. Tässä muutamia, joissa on lisätietoa:

Erilaisuus ärsyttää

Aina ei päivä mene niin kuin suloisessa Strömsöössä. Tulee sanottua ja ärähdettyä, jos joku ärsyttää, asiat eivät mene niin kuin haluaisin tai joku ei ole eikä käyttäydy kuten minä. Henkilökohtaisesti nämä ovat itselleni vaikeita tilanteita, sillä olen vuosien saatossa omaksunut työpaikalla neutraalin ja ratkaisukeskeisen roolin, ehkä joskus jopa miellyttäjänkin. Persoonani on kuitenkin lähtökohtaisesti varsin särmikäs ja suorapuheinen ja selitän tämän piirteen olemassaoloa ainakin itselleni karjalaisilla juurillani. Näissä hankalissa tilanteissa oman käyttäytymisen reflektointi ja keskustelut, joita olemme työyhteisössäkin ihmisten erilaisuudesta käyneet, ovat auttaneet pääsemään tilanteen yli ja lisänneet ymmärrystä puolin ja toisin.

Erilaisuuden ymmärtäminen tuo myös luottamuksen ja arvostuksen ilmapiirin työyhteisöön.

Erilaisuus on ehdottomasti rikkaus, jonka äärelle kannattaisi joskus pysähtyä. Työyhteisössä erilaisuuden tunnistamisen kautta jokainen voi tehdä asioita enemmän omista vahvuuksista ja luontaisista taipumuksista käsin. Erilaisuuden ymmärtäminen tuo myös luottamuksen ja arvostuksen ilmapiirin työyhteisöön. Se luo mahdollisuuksia luovuuteen ja uudistumiseen. Erilaisuuteen liittyy myös raivoa, sillä sekin lienee ihmisyyttä, että aina ei jaksa ymmärtää eikä joustaa. Olennaista minusta on se, että jokainen meistä tunnistaa ihmisten käyttäytymisen taustalla olevia vaikutteita. Sitä kautta on mahdollista ratkoa asioita parhain päin.

Kirjavinkkejä:

Minna Oulasmaa, Mika Pesonen: Tunnista tyyppisi – löydä itsesi ja muiden parhaat puolet.

Liisa Keltinkangas-Järvinen: Ujot ja introvertit.

Kuvat: Pixapay ja oma kuvakirjasto.
Kansikuva: Kuvanveistäjä Eva Ryynäsen teos Seitsemän veljestä.