Enpä arvannut vuosituhannen vaihteen tienoilla, mihin olen ryhtymässä, kun ystävättäreni houkuttelemana liityin Sihteeriyhdistys ry:hyn. Jo ensimmäinen tapaaminen näiden mukavien naisten kanssa vahvisti käsitystäni siitä, että olin tehnyt oikean päätöksen. Olen saanut heistä monta ystävää ja useita kertoja apua niin työ- kuin siviiliasioissa. Paras anti on ollut yhteisöllisyys, yhteenkuuluvuuden tunne.
Näiden vuosien aikana on todella ehtinyt tapahtua monenlaista. On ollut lukuisia vuosikokouksia, koulutuksia, esitelmiä, messuja, ulkomaan matkoja ja ties mitä. Kaikki tapahtumat ja tapaamiset ovat olleet omalla tavallaan mielenkiintoisia. Sihteerit ovat olleet ja ovat edelleen haluttu kohderyhmä monelle yrittäjälle. Kutsujat ovat siksi halunneet panostaa tilaisuuksien järjestämiseen kukin omien resurssien mukaan. Joskus se on ollut kahvi ja pulla, joskus all-inclusive tyyliin matkat, majoitukset, ruokailut ja elämykset.
Minulle mieleenpainuvimpia tapahtumia ovat olleet kaikki ulkomaan matkat kuten
- Milano
- Wien
- Tallinna
- Pietari
- Berliini/Potsdam
- Praha.
Erityisesti mieleen on jäänyt muun muassa käynnit YK:n toimistolla Wienissä, Suomi-talossa Pietarissa, elokuvateollisuuden instituutissa Babelsberg Filmparkissa Berliinissä sekä Landis+Gyrin toimistolla ja Staropramen panimolla Prahassa.
Myös lukuisat kotimaan kohteet niin lähellä kuin kauempanakin ovat tehneet vaikutuksen muutamia mainitakseni.
- retki Lahden seudulle
- Kuopion Tahkolle
- Rantasalmen Järvisydämeen
- Porvoon Haikon kartanoon
Niin ja tietysti tuo ensitapaaminen sihteerien kanssa, joka oli käynti Valmetin edustushuvilalla Korpilahden Kärkisissä. Kaikki näistä ovat ovia, jotka eivät olisi auenneet ilman oikeanlaista seuraa.
Tätä kirjoitusta varten selasin ison kasan vanhoja Secretarius-lehtiä ja harmittelin vieläkin paperisen lehden loppumista. En todellakaan ole mikään blogien lukija saati kirjoittaja. Mieluummin luenkin tekstiä paperilta kuin yritän tihrustaa sitä puhelimen näytöltä. Ilokseni lehdistä löytyikin paljon tuttuja kasvoja, kuvia ja kertomuksia jo unohdetuista tapahtumista. Lisäksi minua harmittaa, että tiukentuneen tietosuojan ja vastuun jakautumisen vuoksi yhteiset ulkomaanmatkat ovat harventuneet. Muidenkaan matkojen osallistujista ei ole mahdollista ilmoittaa etukäteen. Tilaisuuksissa oli myös aikoinaan vieraskirja, johon osallistujat kirjoittivat nimensä ja liimailtiin paikan esitteitä. Kaikesta tästä huolimatta jäsenyys on jäänyt hurjasti plussan puolelle. Entistä työtoveriani lainaten:
”Tämä on paras yhdistys, johon olen koskaan kuulunut.”
Paljon ovat asiat muuttuneet tämän 20 vuoden aikana, puhumattakaan niistä 60 vuodesta, jotka Sihteeriyhdistys on ollut olemassa. Matka jatkuu toivottavasti kuitenkin parempaan suuntaan tästä vaikeasta ajasta huolimatta.
Toivotan Sihteeriyhdistys ry:lle ja kaikille kollegoille mukavia 60-vuotisjuhlia sekä onnea ja menestystä.
Riitta Koistinen
Jyväskylän jaosto
kunniapuheenjohtaja
pj vv 2007 – 2009
Kuvat: Varpu Autere Prahan matkalta
Kyllä matkat ovat todellakin olleet sekä opillisia että viihdyttäviä! Vaikka liian harvoin olen itse pystynyt osallistumaan. Mieleeni on jäänyt erityisesti pari reissua. Eräs Tallinnan matka oli ikimuistoinen omien kommellusten mehustamana. Samoin kuin helteinen siskonpetimatka Savonlinnan Oopperajuhlille. Ja vuosittaisilta Sihteeripäiviltä on saanut tuhdit eväät monenlaiseen tekemiseen. Kattavaa ohjelmatarjotinta on helppo esitellä potentiaalisille alan ammattilaisille. Vain tämä aika on vielä varsin hankala. Mutta – ilman varjoa ei olisi valoa – ja sitä kohti mennään!
Ihana Riitta ja ihana kirjoitus kaikkine muistoineen! Prahan reissu oli kyllä sikamukava ja hieno, vaikka minun huulessa kukkikin koko reissun ajan vuosisadan herpes 😉
Ja niin totta, että paras anti on ollut – ja on – yhteisöllisyys, yhteenkuuluvuuden tunne.