Miten päivät soljuvat kun jokainen on kopio toisesta? Mitään ei tapahdu, jos ei itse revittele eloansa ja oloansa, puhumattakaan työnteon rytmistä. Päätin kuitenkin elää mahdollisimman organisoitunutta elämää kevään 18 viikon aikana, jolloin tein etätöitä. Pilke silmäkulmassa on hyvä summata etätyöaikaan kuuluneita asioita ”murmelin näkövinkkelistä”.
Huomenta! Herätyskello soi 5:30
Mieheni nousee saman tien ylös aamutoimiinsa ja keittämään aamupuuron. Itse jään vielä makoilemaan sänkyyn, koska eihän tässä ole kiirettä. Olen nukkunut taas yöni paremmin ja levollisemmin kuin normaaliarjessa. On ties kuinka mones poikkeusaamu, jota on kestänyt maaliskuun puolivälistä lähtien. Joka päivä saan itselleni ylimääräistä aikaa kaksi tuntia, jotka normaalisti käyttäisin työmatkaan. Riemuitsen tästä, koska tiedän työmatkojen olevan pahinta myrkkyä arjessa.
Päivä alkaa -myös päättyy- puolen tunnin lenkillä koirien kanssa. Sehän on mitä parhain päivän aloitus. Samalla pystyy kuuntelemaan, mitä itselle kuuluu juuri tänään. Miten on nukkunut yön, onko jokin paikka puutunut, mitä tänään tapahtuu ja mitä voisin saada aikaan. Miten työpäivä voisi mennä, jos saisin itse päättää, ja mitä teen illalla. Kaiken kaikkiaan happihyppely tekee hyvää.
Lenkin jälkeen miehen keittämä aamupuuro höysteillä aloittaa päivän kuin päivän. Ja ehdottomasti ainakin kaksi muumimukillista kahvia. Rituaalina voisi pitää mukin valintaa; minkä valitsen juuri tänään aamukahvinautintooni keittiön vitriinistä 46 muumimukista. Kuuntelen samalla päivän uutiset, saan päivityksen koronatilanteeseen. Jossain vaiheessa alkaa turruttaa, enää ei jaksaisi mitään masentavia uutisia!
Arkiaamu ei ala ilman kahvia ja puuroa!
Kuka minua katsoo ja ruokkii?
Etätyöaamut voi aloittaa peseytymättä ja pukeutua joka päivä niihin kulahtaneisiin kotivaatteisiin. Nämä ovat siis täysin vapaaehtoisia asioita. Pelistä kurkkaa useimmiten valkoisenharmaa kalpea etätyöntekijä. Toki, jos moodiin sopii paremmin peseytynyt, kasvot meikattuina ja päällä siistit toimistovaatteet, ei ole kiellettyä olla ns. moodissa. Olen itse moodissa useimmiten silloin, kun on palaveri jonkun ulkopuolisen kanssa tai silloin, kun tiedän, että sellaisen kollegan kanssa tavataan ihan aidosti kasvokkain Teamsissa, jonka kanssa ei päivittäin ole puheissa. Tosin tämä ei vaadi kuin hiustenharjauksen ja hieman siistimmän kotipaidan.
Etätyössä on tärkeää havaita, mikä on oman työpäivän määre ja mistä se koostuu. Nyrkkisäännöksi olen asettanut, että etätyöaikani alkaa noin kello 7:30 ja päättyy noin 15:30. Säännölliseen rytmitykseen kuuluvat tauot, taukojumpat, biotauot, huokoistamistreenit ja niiden kaikkien väliin se työ. Oli työpalavereja, kirjoitusta tai selvitystyötä, kaikkea pitäisi pystyä tekemään sopivassa vireystilassa. Ja hei, mikä parasta! Ajatustyötä voi tehdä sohvalla maaten, toisin kuin toimistolla. Sitä ei etätyöläiseltä voi ottaa pois, vaikka siinä voi piillä nukahtamisen vaara!
Lounas etätöissä? Lounaan kanssa noudatan samaa rytmiä kuin normiarjessa: monipuolisuus ja säännöllisyys. En halua ehdoin tahdoin hankkia ylimääräisiä koronakiloja. Ainakaan liikaa… Aterioiden suunnitteleminen on aikamoista painajaista ainakin minulle, ellei ole annoksesta jotain todellista ahaa-elämystä. Harvoin se on sitä.
Lounastoimituksen mukana tuli usein kiitoskortteja
Muutama ravintola asuinseudullani toimittaa ruokaa, jonka pystyy maksamaan lounassetelillä. Tästä edusta en haluaisi tinkiä etätyöaikanakaan, on kuitenkin ollut pakko taipua. Fyysinen lounasseteli ei kelpaa jokaiselle toimittajalle. Kotiovelle tuotu ruoka on ihanaa luksusta verrattuna ruokaan ”mitä löytyy tänään pakkasesta”, ”mitähän sitä söisin ensi viikolla” tai ”miten tuunaisin itselleni tänään lounaan”. Toimitetun ruuan laatu ei ollut häävi, siksi jätin sen aika pian pois. En kuole nälkään ja olen suht tyytyväinen. Se kai on pääasia.
Ergonomia -etätyön kitkerin ja kuluttavin pala
Etätyön ergonomiassa pitää olla kekseliäs
Poikkeusajan etätyöergonomiani paranee loppua kohden huimasti. Ensin työskentelin keittiössä pöydän ääressä ja pystyin nostamaan katsettani ikkunaan töiden lomassa. Sitten löysin somesta aivan loistavan idean: silityslaudan! Aivan mahtava tuunattu seisontatyöpiste! Jossain vaiheessa kävin työpaikalta hakemassa suuremman näytön ja näppäintuen työhuoneen pöydälle. Paras ergonomia tähän mennessä! Aurinkoisella säällä on mahdollisuus kokeilla myös epäergonomista asentoa pihakeinussa. Sitä en kyllä suosittele oikeastaan ollenkaan. Tunne tästä ergonomian tilasta on kuitenkin kaikista mahtavin: ulkona ja auringonpaisteessa.
Istuminen tappaa, sitähän nykyisin toitotetaan lähes kaikkialla. Yksikään etätyöpäivä ei toimi ilman taukojumppaa. Onneksi työnantajani kustantaa meille hyvän, vapaaehtoisen taukojumppasovelluksen käytön. Kalenterimuistutus pitää huolen siitä, että kolme kertaa päivässä teen ainakin kolmen minuutin ajan ohjatusti liikuntaa. Ja se on kuulkaa hauskaa, että useasti on pakko tehdä kaksi kolmen minuutin settiä kerralla. Kuulinpa jopa muutamalta kollegalta, että koko perhe on osallistunut jumppatuokioon sen pelillisyyden takia. Jokaisesta tehdystä jumpasta kertyy 20 kookospähkinää ja niiden kerääminen aiheuttaa kilpailua kaikkien oman työyhteisön taukojumppaajien kesken.
Taukojumppaseuralaiseni pitävät huolta minusta kolme kertaa päivässä
Mitä tästä pitkästä etätyöjaksosta jäi käteen?
Hyviä hetkiä ja ei-niin-hyviä-hetkiä. Hyvät hetket taisin jo tähän kirjoittaa. Ne ei-niin-hyvät-hetket on niitä, kun tajuaa oikeasti kaipaavansa sosiaalisia kontakteja. Se ei lohduta, että ne kollegat ovat ruudulla eivätkä oikeasti ole vieressä tai viereisessä huoneessa. Ja miltei aina ne samat kollegat, joiden kanssa tekee intensiivisesti töitä! Sanonkin harvoin ”tapaamilleni” kollegoille, että on kiva kuulla pitkästä aikaa!
Tajuan sairastuneeni välillä vakavasti etätyöapatiaan. Työpäivän jälkeen olen tavallista väsyneempi ja veto on poissa, se harmittaa! Liika on ajallisesti etätöissäkin liikaa. Aiemmin tein ehkä päivän pari kuukaudessa kotoa käsin töitä. Nyt jonkinlainen aiempi etätyöpäivien lumo on haihtunut. Mutten näistä päivistä luopuisi! Tämä jakso elämässä on kuitenkin ollut kaikessa outoudessaan erityinen.
Onneksi pian on kesäloma! Sen jälkeen on uusi normaali, johon saan työantajalta ennakko-ohjeistuksia ennen lomalle jäämistäni. Termi ”Uusi normaali” kalskahtaa tutkittavalta asialta. Mitähän se mahtaa olla?
Murmelin kuva: Pixabay
Muut kuvat: Ria Korkiakangas
Kuin minun suullani kirjoitettuja etätyökokemuksia paitsi, etten ihan noin tarkalla aikataululla toiminut kuin ihan alkuvaiheessa. Siirtymäriitit aamu- ja iltakävelyineen koin äärimmäisen tärkeiksi. Kerrankin sain mielin määrin nauttia kevään heräämisestä etenkin aamusamoiluilla. Hyvät linkit koskien huokoistamista – en ehkä ole pitänyt riittävän usein mikrotaukoja – ja etätyöapatiaa. Kunnon lounaita jäin myös kaipaamaan, kun työpaikkaruokailuun on vuosikymmenten ajan osallistunut. Olen etuoikeutettu kahden aikuisen taloudessa asuva ilman jälkikasvun tuomia haasteita mutta myös toisaalta iloja. Työmatkallisesti en säästänyt juuri mitään. Työergonomia jäi ”silityslauta”- ja ruokapöytätasolle. Alussa kaipasin enemmän kollegakontakteja, nyt olen liiankin jämähtänyt yksin pärjäämiseen. Palaamme työpaikalle kesälomien jälkeen riippuen toki koronatilanteesta. Koska iskee se peloteltu toinen aalto?
Uskon, että etä- ja läsnätyön vuorottelu on jatkossa se työtyytyväisyyttä ja tuottavuutta tuova kultainen keskitie.
Mä olen pääosin nauttinut etätyöstä. Työmatkat ja päiviin kuuluva ”säätö” vapautti paljon aikaa ja energiaa toteuttavaan työhön. Miinusta oli se, että teams-palavereja oli joskus aamusta iltaan ilman taukoja – niitähän ei tarvitse kun ei siirry huoneesta toiseen (!) – ja päivät venyivät helposti. Mutta siinäkin oppi itse huolehtimaan omista tauoistataan. Uskon, että jatkossa meillä osataan arvostaa tapaamisia ja ollaan silloin oikeasti läsnä toisillemme, ja toisaalta etäillään, kun siihen on tarve.
Kiva kirjoitus Ria! Samoja tuntemuksia etätyöstä itselläkin. Hohto katosi jossain vaiheessa ja apatiakin välillä iski. Lomalle jäänti itsellä ei tuntunut niin mahtavalta vaihtelulta, kun oli jo valmiiksi ollut niin paljon kotona 🙂 Mutta Markus Pöyhösen kanssa minäkin olen taukojumppaillut – ei huono 😉
Vitsit Ria, taas hyvää tekstiä Sinulle – taituri olet näissä kirjoituksissasi, KIITOS
Suloista suven jjatkoa Sinulle
t. Tuija
Rian kiva, päiväkirjamainen bloggaus muistuttaa varmasti monen etätyöpäivää korona-aikaan. Tätä kommenttia kirjoittaessani rajoituksia meillä yhä puretaan 1.8. alkaen, joka on myös suosituspäivämäärä päättää etätyöt. Toisaalla varoitellaan tartuntamäärien kasvusta, joten saa nähdä jatkuvatko Riankin ”päivät murmelina” vielä syksyn aikana… Kaikki toivomme parasta, mutta näyttää vahvasti siltä, että paluuta alkuvuoden Suomeen ei nykyennustuksilla enää ole, ei ainakaan pian.